Värssyt aakkosjärjestyksessä

Ah sinne rientää tie
ja sinne kaipuu vie,
miss' yht' on totuus,
kauneus ja hyvyys.
(Lauri Pohjanpää)

Aikansa työllä,
aikansa levolla suvisena päivänä.
Nyt minä lepään.
(Hilja Haahti)

Anna minulle, Jumala, puitten nöyryys
kauniisti ottaa vastaan ja luovuttaa.

Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten,
poissa on ystävä kallehin.
(Kari Rydman)

Autuaita ovat puhdassydämiset,
sillä he saavat nähdä Jumalan.
(Matt.5:8 1)

Ehti iltaan elon päivät,
tuli rauha sydämeen,
Taivaan Isä otti vastaan
matkalaisen väsyneen.

Ei Herra jätä lastaan milloinkaan.
(Julius Krohn: Pää pystyyn)

Ei hän viipyä voinut,
oudolta tuntui olla,
niinkuin kukkasen keinu
syksyn aallokolla.
(Hilja Haahti)

Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyään nukahtaa

Ei, kuolema ole vihollinen
vaan hyvä ystävä
ja monen suurin onni.
Miksi me pelkäisimme kuolemaa.
Kaikki kuolevaisuus on katoavaisuutta.
Mutta henki elää eikä koskaan häviä.
(Fredenholm)

Ei käynyt niin kuin luulin,
elon polkumme erkani jo,
eron kellojen soivan kuulin,
meni pilveen aurinko.

Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.
(Aila Meriluoto:Jälkeenpäin)

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
(Aila Meriluoto)

Ei muuta kunniaa
kuin kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa
kun sä kätkenyt olet
hänet viime lepohon.
(Heikki Klemetti)

Ei pauhina myrskyisen maailman
nyt häiritse unesi rauhaa.

Ei pauhina myrskyisen maailman
nyt häiritse unesi rauhaa.

Ei pelkoa, hautaa mustaa,
ei multaa painavaa.
Ei kuolema kahlita voinut,
maailman Vapahtajaa.
Hän kulkee edeltämme
ja johtaa kulkijaa,
läpi vaikeiden päivien sinne,
missä on Rauhan maa.

Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kesä kaunein ollut ois.

Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.

Elon polkuja kulkeissain,
sua muistelen rakastain.

Elon päivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot aina jälkeen jää.

Elon virran rannoilla
kerran soi kirkkahat kanteleet,
ja kaikuvi uusi virsi,
kuin pauhais valtavat veet,
ja kuitenkin tyyntä,
tyyntä on kuin pinnalla päilyvän suvannon.
(Hilja Haahti: Elon virran rannoilla)

Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.

Emme nähneet kun silmäsi suljit,
emme jäähyväisiä lausua voineet.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

En tiedä mittaa matkani,
jos kuinka lyhyt lie
vain yhden tiedon tarvitsen:
se ett' on kotitie.
(Hilja Haahti: Matkani)

Enkeli papan ohi kulki,
hiljaa papan silmät sulki.

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.

Ero kestävi vain vähän aikaa
taas ylhäällä tapaamme jälleen.

Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein
antoi hyvä päivä tietä
kantoi kotiin eksyneen.

Helmassa hellän paimenen
hyvä on olla lapsosen.

Helähti tiuku - värähti tähti
jotain kallista luotamme lähti,
- Tummuiko taivas. Murhetta yössä?
Ei, pikkuenkelit Luojansa työssä.
Sielun kaipaavan kantoivat toisen luo.
Kaksi tähteä meille nyt tuikettaan tuo.

Herra on lähellä niitä,
joilla on särkynyt sydän.
(Ps.34:19)

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
(Psalmi 23:1-2)

Herra, kädelläsi uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
(Virsi 517:4)

Herra, sinuun minä turvaan.

Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa,
aamunruskon paistaessa
pursi rannan saavuttaa.

Herran tie on parhain tie,
Herran polku kotiin vie

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama,
tyynesti kaivaten.

Hiljaa ja lempeästi -
niinkuin kynttilä
yön tullen puhalletaan sammuksiin,
niin puhalletaan sammuksiin
elämän lepattava liekki -
hiljaa ja lempeästi.
(Kaarina Lähteenkorva)

Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.

Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

Hiljaa, hiljaa kuljen
tietä ikiuneen.
Silmäni mä suljen,
aika levon on.

Hiljaa, hiljaa, yksitellen
helmet kirkkaat kihoovat,
sulaten polttavaa povea
lauhdutellen, lohdutellen.
(Eino Leino)

Hiljeni askel elontiellä
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta
muistosi koskaan unhoitu ei.

Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

Hymysi huulet vienot,
painuivat silmät umpeen,
korjasi enkeli talteen
taivahan valkolumpeen.
(Hilja Haahti: Kaksi pientä lähtijää)

Hyvä on katsella tähtien kaikkeusrataa,
hyvä on tuntea: pieni on ihminen.
Hyvä on raueta, hajota -
vajota hiljaisuuteen kädelle Ikuisen.
(Eeva-Liisa Manner)

Hyvä paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa,
kantaa, kunnes laskee sen
helmaan Isän taivaisen.
(Hilma Virtanen)

Hän hellin käsin kantaa,
sairaan ja uupuneen.
Hän lohdutuksen antaa
surevan sydämeen.
Siks surun kyyneleitä
ei tarvitse piilottaa,
ne opastavat meitä
lähemmäs Jumalaa.

Hän kotona on, uusi elämä siellä,
me viivymme hetkisen itkujen tiellä.

Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
(Ps. 91:4)

Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme,
tuhansin sitein meihin liittyen,
ja kotihin ja liki sydäntämme
jäi kaiku askeleitten rakkaitten.
(Hj. Procope)

Hän oli ainoa tähti,
ainoa kauneus,
riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
(L. Onerva)

Hän oli meille laina taivaasta,
hän kotiin oikeaan on mennyt vasta.

Hän pyyhkii heidän silmistään
joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole,
ei murhetta,
valitusta eikä vaivaa.
(Ilm. 21:4)

Hän rakasti meitä hellästi,
hän palveli viime hetkehen,
oi Herra, untansa siunaa.
(Hilja Haahti)

Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä
(Ps. 23:2)

Ihana on väsyä viimeisen kerran,
nukkua sylihin Herran.

Ihminen kuolee,
muisto elää

Ihminen ruohoa vaan
tuulessa lentävä lehti
kuihtuva kuolemaan.

Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli,
ei häntä enää ole.
(Psalmi 103, uusi käännös)

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä,
ei häntä enää ole.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
(Ps. 103:15-17)

Ikikirkkaus polkusi valaisee,
kun on saapunut matkan pää.
Mikä kauneinta oli,
se muistoksi jää.

Ikuisuus on hyvin lähellä,
vain sydämen matkan päässä.

Ilmojen sinimereen lintu sousi.
Sieluko kirkkauden korkeuteen nousi?
(Lauri Pohjanpää: Viesti)

Iltaan ehti kevään päivä,
jälkeen jäi vain surun häivä.

Isän silmä, sä hellin valvo,
Isän rakkaus, johda, vie!
Koti taivahan kaukaa siintää,
kotipolku on armon tie.
(Hilja Haahti: Kotipolku)

Ja Hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua
eikä kipua ole enää oleva.
Sillä kaikki entinen on mennyt.
(Joh. ilm. 21:4)

Ja rakkaus, hetki,
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen,
tänään unen lailla lauennut lie.

Ja usko, äiti,
niin hyvä olla,
enkelten kanssa
leikkiä taivaan vainiolla.
(Sirkka Selja)

Jeesus sanoi:
"Minä ole ylösnousemus ja elämä.
Joka uskoo minuun, saa elää,
vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää
ja uskoo minuun , ikinä kuole."
(Joh. 11: 25-26)

Jeesus sanoo:
Minun Isäni kodissa
on monta asuinsijaa.
(Joh.14:2)

Jeesus, ystävä lapsien
ota syliisi pienoinen.

Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimmme me vielä tänne
aikaan ja maailmaan.
Olet äiti jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.

Jo sammui silmä,
miss' ilo loisti, oi,
enää helkähdä äänes ei,
mi äidin sydämen riemut toisti
ja isän otsalta murheen vei.
(Lauri Pohjanpää)

Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kun Pohjolan palkeet käyvät
kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
(Aleksis Kivi)

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.

Jossain kirkkauden maassa kuljen,
taakka harteita ei paina, se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen,
hengittelen ilmaa, kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa.
(Einari Vuorela)

Jumala on minun sydämeni kallio
ja minun osani iankaikkisesti
(Ps. 73:26)

Jumala on rakkaus.
(1 Joh. 4:8)

Jumala suokoon meille tyyneyttä
alistuaksemme siihen,
mitä emme voi muuttaa.
Jumala, katso pienen karitsamme puoleen,
kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme.
(Elina Vaara)

Lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.

Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

Jäi jälkeesi kaipuu -
jäi sanaton suru.

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
(Hilja Haahti: Tähdenlento)

Jää hyvästi, äiti!
Oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
Jää hyvästi, kunnes kohdataan!
(Hilja Haahti)

Jää luokseni Jeesus!
Kun lehtensä riisuvi syksyn puu,
yön varjohon ilta kallistuu,
tie päättyvi siintohon iäisyyden rantain,
jää luokseni, perille kantain!
(Hilja Haahti: Jää luokseni, Jeesus)

Jäähyväistervehdys rakkaalle,
hyvälle Isälle

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa kaukainen ja läheinen,
kaiken saa vain lainaks' ihminen.

Kaikesta Isää kiittäen

Kaikesta Äitiä kiittäen

Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen.

Kaikki alkaa pienestä,
kasvaa ja tulee suureksi,
vain murhe, joka syntyy suurena,
pienenee ja hiljenee ajan myötä.

Kaikki kirkastuu siellä:
mikä täällä oli vain toiveita,
se täyttyy siellä.
Mikä täällä ei ehtinyt kukkaan,
se kukkii siellä.
(Lauri Pohjanpää)

Kaikki liukuu pois, kaiken unhoitan.
Sitten kun silmäni tyhjenee
voin nähdä Jumalan.
Aale Tynni)

Kaikki menee, kaikki tulee takaisin,
iankaikkisesti pyörii olemisen pyörä.

Kaipaa tuttu polku
rakkaan jalan astuntaa,
tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.

Katkesi pienen
linnun lento,
sävel jäi -
ja se heläjää.

Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä,
niin te olette minun kädessäni,
sanoo Herra. Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

Kauniina kaartui kulkemas taival,
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi
taivaan suvista sineä vasten.
(Lea Pohjanpalo)

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.

Ken tietää ääret maailman?
Ken näkee tähtitarhain taa?
Ken tuntee luotuin lopun, ken
- ken tietää Luojan suuruuden?
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen
me jäämme hiljaa vaiti vaieten.

Kera syksyn lehtien,
lähdit isä kultainen.

Kiitollisuudella ja kaipauksella

Kiitollisuudella muistaen

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, veli kultainen.

Kiitos Äiti,
portilla rajan on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra,
Äitiä kanna, vihreillä niityilläs levätä anna.

Kiittäen ja kaivaten
on aika surun hiljaisen.

Koskena kohista,
lampena levätä,
merenä myrskytä,
pilvenä piristä.
Kohtalo itsensä etsijän on syöksyä,
kuihtua aurinkohon.
(Eino Leino)

Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.

Kuinka lyhyt elämä olla voi,
mutta muisto ikuisuuden kestää.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole,
syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön
- sitten tulkohon tumma yö!
(Eino Leino)

Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.

Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme, elämämme enkelinä.

Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.

Kun ilta saapuu
ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Herra j
a käteen tarttuu,
vie kotiin matkasta väsyneen.

Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan?
(Yrjö Jylhä)

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin muistathan lapsias' päällä maan.
Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
siitä sinulle kiitos - ja hyvää yötä.

Kun mummot kuolevat ,
Heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
Ja joistakin mummoista tulee puita.
Ja he humiset lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
Ja levittävät oksansa Lumimajaksi heidän ylleen.
(Eeva Kilpi)

Kun pitkän elämän elää
saa voi rauhassa uneen nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ
on edessä rauhaisa yö.

Kun pitkän elämän elää saa,
voi tyynesti uneen nukahtaa.
Kaikki on valmista,
avoin on tie,
Isä taivaan omansa perille vie.

Kun tummuvat illan varjot on aamu sielussain.

Kun henkeni Herran kohtaa
se ompi jo autuuttain.
Niin siunaus sielun täyttää,
on tyyntä ja rauhaisaa.

Kun vielä paloivat joulun valot maan,
sinä muutit juhlaan suurempaan,
ovet aukeni kirkkaan uuden maan,
sen rannoille koskaan ei myrskyt lyö,
on poissa sairaus, tuska ja työ.

Kun viimein päättyy matkani,
suo että pääsen rauhaasi,
suo että taakan maallisen
saan jättää jalkais juurehen.

Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.

Kuolema ei voi meitä toisistaan erottaa

Kuolema kulkee, kaatuvi kukka,
puu.
Nukkuos jälkeen päivätyön pitkän,
nukkuos,
lämmin on helma Suomen.
(Eino Leino)

Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää,
muista edellä eläneitä ja jälkeesi tulevia.
Jeesus Siirakin kirja)

Kuulen kuinka linnut laulaa,
kuinka laine loiskuttaa,
katson kuinka aallot kaulaa
sulo saaren rantamaa.
Kasimir Leino: Sunnuntaina)

Kädet paljon työtä tehneet
mua lasna kantaneet,
kädet väsyneet, kädet rakkaat,
mun puolestain rukoilleet.

Käsissä elon Herran päivämme määrä on.

Kätes, Jeesus,
siunaten hiljaa yli hautani laskeutuu.
Elotarhasi kalleinta viljaa ikisuvehen valmistuu.
(Eino Sormunen)

Lapsuuden taivaaltain mun on sammunut kaunehin tähti.
Siunattu muistonsa ain' hänen on,
joka luotamme lähti.
(Reino Hirviseppä)

Lepää Herrasi huomassa

Lepää rauhassa puoliso hellä,
suru raskas on sydämellä.

Levolle lasken Luojani.
Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Levon hetki on tullut,
Taivas sinut syliinsä sulkenut.

Loppui kilvoitukses, vaivas,
alkoi autuus, aukes taivas.

Loppui tuska, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.

Luen vaivoista, rakkaudesta,
mi kaikkensa antanut on.

Luoja päättää päivistämme,
tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.

Luonto on antanut
meille lyhyen elämän,
mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.

Lämmössä armon auringon
jo linnut visertää,
vaan sitten suvi aina on,
kun matka taakse jää.
(Virsi 489:5)

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas.
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie.
(suom. Hilja Haahti)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Me emme tiedä, mit' on elää, kuolla
Niin vähän tiedämme me lapset maan.
Niin korkealla päämme yläpuolla
Kaikk' kohtalomme langat solmitaan.

Me kaikki tapaamme jälleen

Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.

Me laulamme kehdosta hautahan,
kuink' kauan, tiedä me emme.
Paras ain' olis sointuja sommittaa
kuin oisi ne viimeisemme.
(Eino Leino)

Me punomme kehdosta hautahan,
me punomme puramme jälleen,
kunnes kuolema laulumme katkaisee
sen viemme virittäjälleen.
(Leino)

Menit pois, vaikka emme antaneet ois.

Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk' katoaa
- kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel' kerran kevät saapuu
ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
(Eino Leino)

Minne joutui kukka pieni,
taimi hento vaalimamme?
Istutettiin maahan toiseen,
yrttitarhaan aurinkoiseen.
Siellä kukkii rakkahanne.
Minne lensi pääskylintu,
mitä etsi ihanuutta?
Kodin ilo siivin sousi,
kirkkahampaan ilmaan nousi,
laulaa riemuvirttä uutta.
Minne vietiin karitsanne,
teille kallein maailmassa?
Paimen otti turvahansa,
Jeesus kantoi helmassansa.
Tallella on taivahassa.
(Hilja Haahti: Kaksi pientä lähtijää)

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot ja muut.
(Eino Leino: Rauha)

Minä olen teidän lohduttajanne, sanoo Herra.
(Jes.)

Minä olen ylösnousemus ja elämä,
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
(Joh. 11:25)

Minä rakkaani kohtasin
elon tuulien tuiveroissa.
Nyt yksin taas taivallan polkuain,
on rakas viereltä poissa.

Missä on siintävä sininen ääri,
aurinkoaamu ja kuutamoilta,
siellä on ties ylösnousemussilta,
iäti vihreä Jumalan lehto,
sävelen synty ja elämän kehto.
(Lauri Viita: Pieni ihminen)

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumalaa.

Muistoa kunnioittaen

Muistosi on mulle kallis,
muuta kun jäljell' ei oo.
Aina on mielessä mulla
aika tuo onnellinen.
Kaunis on luoksesi kaipuu,
raskas vaikk' joskus se on.
Kaunis ja kaihoisa katse
kyynelten peittämä on.
(Eino Partanen)

Mun rakkaani kätke suojahas ja
muista kaikkia luotujas,
vie lohdutus huoleen ja vaivaan.
Nyt turvassa huomaas antaudun,
suo kiitos huulilla nukkua mun,
ota kerran kotihin taivaan!
(Hilja Haahti: Iltarukous)

Muun korvas aika, minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.

Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.

Niin kuin muuttolintusen tie
kotoa kauas matka vie.
Jää turvaksi, Herrani, rakkaitten luo,
haltuhus kaikkeni uskoa saan.
Käy kanssani, mulle sa siunaus suo,
auttaos määräni saavuttamaan!

Niinkuin muuttolintusen tie
taivasta kohden matka vie.
Kuin unelma liitävi elämä pois
kirkkausrantahan kodista maan.
Suo että mun sieluni valmisna ois,
auttaos onneni saavuttamaan!
(Hilja Haahti: Niinkuin muuttolintusen tie)

Niin lempeänä leviää hiljaisuus,
niin säteilevänä taivaan avaruus.

Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja,
välillä taivaan ja maan.

Niin lyhyt oli sinulle elämän tie,
ei katso tuoni, kenet se vie,
se oli määräys Korkeimmalta,
vaikka se tuntui niin katkeralta.

Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.

Niin pienet, pienet on piirit maan,
mutt' taivas on suuri ja laaja
ja taivas on tähtinen taaja.
Yks' vaan on taivas,
yks' Jumala vaan,
on jokaisella sielussaan
ja taivas on rauha täytetyn työn.
(Eino Leino)

Niin päivät ja vuodet on vierineet
kuin virran aaltoset pois,
kesä mennyt,
kukkaset varisseet
kuin unta ne ollehet ois.
(Hilja Haahti: Puolisolleni)

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt' tiedämme - sun hyvä olla on.

Nopea on lento pääskysen,
nopeampi lento hetkien.
Vasta kevät on,
kun jo syksyn tuntee ihminen.

Nousussa päivän
laulussa sinisen linnun,
siellä on matkamme määrä.

Nukkuos huostassa hellän Herran,
maasta kirkasna nouset kerran,
nouset elohon pyhään, uuteen,
nouset taivahan ihanuuteen.
Nukkuos siunattuna unta Jumalan.

Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.
Nuku unta rauhaisaa.

Nukuit pois - muistot elää

Nyt multaan kätkemme armaamme
hänet hetkeksi, Herra, meille soit.

Nyt nukkuos untasi rauhaisaa,
sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.

Nyt olet päässyt lepohon,
niin syvä, hyvä unes on,
kuin kukan kankahalla,
on valkolumen alla.
(J.L. Runeberg)

Nyt soi sävel ilmojen huilun,
soi urut tuulien.
Rakkauden Jumala isää kanna
vihreillä niityillä levätä anna.

Nyt vieläkin kalleintas' annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.

Näin taimen otti varhain pois
Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhain
on lilja valkoinen.
(Z. Topelius)

Näkemiin,
me tapaamme kerran
käsi kädessä luona
Taivaan Herran.

Oi Herra, jos mä matkamies
maan lopulla matkaa nähdä sun saan

Oi Taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

Oi, Herra, palkitse äidin vaivat,
niin paljon aikaan nuo kädet saivat,
vain vähän vaadit,
mutt' paljon annoit,
luo Luojan murheesi
hiljaa kannoit.

Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui
- se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi
- Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se oi!
(Eino Leino: Oi muistatko vielä sen virren)

Oi, muistatko vielä sen virren,
vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille,
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen,
se rintahan taistelon toi.
Niin muistanhan vielä sen virren,
vaan laulaa, laulaa en voi.
(Juho Railio)

Olen polkuni päässä, tuhansista erään -
ja niitä täynnä on maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
(Aila Meriluoto)

Olen uomaksi ahdas
ja samalla avaruus itse,
olen meri ja laine,
luoja ja luojan työ.
En enää tunne,
en kärsi sydämitse:
Olen elämän sydän,
joka kaikkeuden rytmiä lyö.
(Yrjö Kaijärvi:Avartuminen)

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meille jokaiselle,
mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Olit aina niin hyvä ja auttavainen,
oli sydämes jalompi kultaa

Olit niin kuin tähden lento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

Olit puoliso jalo ja parhain,
minkä ihminen matkalleen saa,
kyynelhelmiksi vaihtui jo varhain,
mikä kalleinta ois' omistaa.

On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava,
sun otsallesi jää.

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis' tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

On kotipiha tyhjä ja hiljainen
ei kuulu askelees poluilta sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit.
Suo kiitämme äitimme kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.

On kuin aurinko laskenut ois',
Isän silmä kun hiljaa sammui pois.

On lempeä levon maa,
unen kaarisilta sinne johdattaa.

On lepo jossakin, särkymätön,
syvä rauha.
(Saima Harmaja)

On luonain Jeesus,
kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.

On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja muutan Isän kotiin ihanaan.

On luonain Jeesus, kun silmäni sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.

On maa, johonka kaikki polut katoaa.
On Rauhan maa.
(Saima Harmaja: On maa, osa säkeestä)

On päivä mulle jokainen

Sun armoasi Herra, tunnen sen, kun uuvun,

Sulta voimaa saan, en yksin jää mä milloinkaan.

On päivä päättynyt,
on tullut ilta,
uus kotiranta uneen kangastaa.

On pursi irronnut maan laiturilta,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

On raskasta luopua
rakkaimmastaan,
vaikka tietääkin:
hetkeksi ainoastaan.

On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.

On vain hiljaisuutta
ja sanaton suru.

Onnellinen hän,
joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
(Aleksis Kivi)

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että saisimme viisaan sydämen.
(Ps 90:12)

Ota syliis', olen loppuun väsynyt,
ota syliis',
en muuta pyydä nyt.
Ota hiljaa kämmenelles' Jumala,
niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.

Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

Paikkasi on tyhjä -
kaipaus suuri ja rajaton

Painuu luomet väsyneet.
Aamu valtava nostaa kasvonsa.
(Aari Surakka)

Pientä on kaikki tää,
pieniä laulus ja vaivas,
suuri on määränpää,
suuri on meri ja taivas

Pohjaan sydäntemme
kätkemme kyyneleemme,
ikävän ainaisen.

Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
(Eino Leino)

Pois sä lähdit surun mailta
rauhan, onnen satamaan.

Poissa on tuskat,
ohi on arki ja työ,
vain lempeät mainingit rantaan lyö -
Isän kotiin matkaaja palaa.

Portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra,
vihreillä niityilläs levätä anna.

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
(J.H. Erkko)

Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää.
(Virsi 555)

Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset,
siunaa Herra.

Päämme nyt painuu
ja sydän on hiljaa,
me nöyrrymme eessä Luojan.

Päättyessä pitkän päivätyön,
jälkeen tuskan, vaivan, tumman yön
kajastaapi sätein kirkkahin
iäisyyden aamu ihanin.
(Lempi Vihervaara)

Päättyi tuskat, kärsimykset,
nukuit uneen ikuiseen.

Pääsit sinne, miss' on rauha,
minne mielit, kaipasit.

Rakas Jeesus, siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

Rakkaalle Äidille

Rakkaan Äidin muistoa siunaten

Rakkaus ei koskaan häviä.
(1 Kor. 13:8)

Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka laskettu on.
(Kalervo Hämäläinen: Veteraanin iltahuuto)

Rauha uneen uupuneelle,
matkan määrään saapuneelle.

Rauhan suureen sunnuntaihin
sulle kutsukellot soi.

Saapui Herra luokses hiljaa,
nouti kotiin väsyneen,
herätä sait aamuun Taivaan,
päivään iankaikkiseen.

Sairauden ja heikkouden hetket
ei ole hukkaan heitettyä aikaa
- vaan hiljaista odottamista.
Ne ovat sielun viljan kypsymisaikaa.
Jumala ei koskaan
sulje ovea avaamatta toista.

Sanomattomasti kaivaten

Sanoppas lapseni,
mun suven ihanaiseni, sano:
Etkö tahtoisi täältä purjehtia
rauhan ikisatamaan pois,
koska vielä puhtaana väikkyy
lapsuutesi valkea viiri.
(Kivi)

Se, mikä täältä on,
tänne jää,
vain muisto helmenä kimmeltää.

Se, mikä on pysyväistä
ja antaa elämälle arvon,
se ei ole maine eikä ylistykset,
se on tehtävä,
olkoon suuri tai pieni,
jonka vuoksi olemme eläneet.
(Z. Topelius)

Siell` kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta.
Ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene.

Siellä kukkia täynnä on maa,
siellä uupunut levätä saa.
Siellä ompi onnellisten maailma
siellä autuaitten maa.
(A.Kivi)

Siellä, missä nyt olet,
kukkii kaunein maa.

Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde
sinun valkeudessasi
me näemme valkeuden.
(Ps.36:10)

Sinut saatamme äitimme rakkain.
Taivaan Isän korkeisiin kyliin,
Isän Jumalan syliin.
Ja Sinusta kiitämme, kiitämme niin.

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
(Ps.31:16)

Sinut kohtasin päivinä nuoruuden,
elin kanssasi kauneimman rakkauden.
Olit kaikkeni, onneni, haaveeni mulle,
siksi kiitoksen kauneimman suon minä sulle.

Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene.

Sinä liian hyvä olit myrskyihin maan,
siks' Luojalta kutsun sait parempaan.
Mutt' Jeesukselta käskyn saat,
tule enkelten kanssa mua noutamaan.

Sinä iltana lauloi mustarastas
kun väsyneenä painoit pääsi
Luojan armeliaaseen syliin
ja nukuit pois kuin pieni lintu
elettyäsi pitkän kauniin elämän.

Siunaa Herra, unta rakkaamme.

Siunatut olkoon äidin työt,
kehdon ääressä valvotut yöt,
huolten arjet ja pyhät hartaat,
eväät, ohjeet ja neuvot rakkaat.

Siunatut jalkain askeleet,
silmäin salatut kyyneleet.
Äiti, Sinulle kiitokset kauneimmat,
sait vihdoin levon taivaassa.

Soi kappelin kellot hiljaa
yli keväisen kirkkomaan.
Sinne saatamme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.
Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän Herra,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.

Sua tuutivat tummat lainehet
elon rannalta virran taa,
oli vastassa uudet valkeudet,
sumun peittohon häipyi maa.
(Hilja Haahti: Sade ja aurinko)

Sulle aukes autuaitten saari,
meille muistojen jäi kaunis kaari.

Sun Isä tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.

Sun kuvasi, lapseni kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen,
elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.

Sun rauhas yksin pysyy,
kun kaikki katoaa.
Ken sitä lahjaa kysyy,
ikuisen aarteen saa.

Suo anteeksi, Isä
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.

Suo surun hiljaa muuttua
kauniiksi muistoksi.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.

Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

Surun portti on avoinna aina,
ovi onneen vain kiitävän kerran.
(Kaarlo Sarkia)

Suuri oppaamme
tuntevi kyllä jokaikisen askeleen
Hänen kätensä meidän
on yllä kun kutsuvi kirkkauteen.

Suven tuulilta pyydämme hiljaa,
te lauhasti puhaltakaa,
kun kuljette yli sen kummun,
jossa Isämme uinahtaa.

Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi
kiire poissa on.

Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai

Syttyi kirkas tähtönen,
loisti majaan maisehen
ajan armaan lyhyen.

Sä Herra noudat uupuneen,
käsilläs kannat väsyneen,
viet lepoos iäiseen.

Sä, Herra palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat.
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
näen sätehen äitini katsehesta.
Siks' tuntuu päivä kuin maillaan ois'
tään silmän loiste kun sammui pois.
(Topelius)

Taa taival kevätkuinen jäi toivon kukkineen.
Vie polku kuurapuinen nyt kotiin viimeiseen.
(O. Manninen)

Taivaan Isä,
rakkahin lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin
ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

Taivas kirkas kyllä, suuret tähdet hohtaa
tähtitarhan yllä Luoja kaiken johtaa.
Hilja Haahti)

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
(Eino Leino)

Tarjosi taivas äidille rauhan,
leppoisan levon ja unen niin lauhan.

Tie valmis on,
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen.

Tomu palajaa maahan pilkku,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palaa Jumalan luo
joka sen on antanutkin.
(Saarn.: 12:7)

Tuhkasta nousee aamu,
kyynelistä uusi päivä.

Tuike täällä ja tähti siellä,
meille sä loistit elomme tiellä,
nyt yhä täydemmin, kirkkaammasti.
Herran rauhaan! Näkemiin asti!
(Hilja Haahti)

Tule luokseni, Herra Jeesus,
tule, siunaa päiväni työ,
tule illoin ja aamuin varhain,
tule vielä, kun joutuu yö!
(Hilja Haahti: Tule luokseni)

Tuli kutsu taivaan niin yllättäen,
sen eessä mykkinä olemme.
Vaan johto Herran ei väärin liene,
me kyynelin siihen nöyrrymme.

Tuli Taivaan enkeli vuoteesi luo
ja kuiskasi sulle hiljaa: "
Lähde kanssani Taivaan Isän luo,
sinä olet jo kypsää viljaa."
Oli muuttosi tyyni ja rauhainen,
kun lähdit luokse Jeesuksen.

Tuolle puolen rannan Äidin hyvän kannan
- ikikirkkauteen

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
(Aleksis Kivi)

Turhaan vuodet luntansa sataa,
me yhdymme tähtien linnunrataa.
(L. Onerva)

Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tuuli kuiskii, tuutii viljaa
pois nukkui uupunut sydän hiljaa.
Kukkakedolla Taivaan Isän nyt käy,
ei huolta, murhetta enää näy.
Suru raskas tänne jääneen on kantaa,
pois hennois' luotaan ei rakkainta antaa,
vaan vielä toisemme kohtaamme kerran,
kodissa taivaan, luona Herran.

Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.

Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä:
Meitä äiti vartoo taivaassa siellä.

Täällä, Pohjantähden alla
on nyt kotomaamme,
mutta tähtein tuolla puolen
toisen kodon saamme.
Täällä on kuin kukkasella,
aika lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton
niin kuin enkeleillä.
Täällä sydän huokailee,
ja itku silmän täyttää,
siellä sydän iloitsee
ja silmä riemun näyttää.
Sinne toivon siivillä
jo sydän pieni lennä,
siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.
(J.F. Granlund)

Uniesi leikkiin olet uinahtanut
ja syvän rauhan näen kasvoillasi.
Ja me, lähelläsi olleet,
me aavistamme kuulaan valon
ja laulun kaiun.
Vuoren harmaalla huipulla
kajastaa auringonlaskun häivä.
Mitä me tietäisimme
salatuista maailmoista,
joissa nukkuneet ystävämme asuvat,
ellei Kuolema astuisi rannoillemme
ja rakentaisi siltaa usvavirran yli.
(Axel Fredenholm)

Uupunut matkaaja
rannalta himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.

Vaan sitten, ehtoon suussa,
kun sauna savuaa,
visertää lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
taivaan valkamaan.

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
(Psalmi 23:4)

Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän voittavan.
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rukous, rakkaus läheisten.

Vaipui kädet ahkerat lepoon ikuiseen,
saapui Herra noutamaan luokseen väsyneen

Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.

Vaiti seisoo pihapuut
ikävöivät kukkamaat
kaipaa tuttu pihapolku
rakkaan jalan astuntaa.

Varjosta lähdit varjottomuuteen,
Siunaamme matkaasi elämään uuteen.

Veet syvät päilyvät ikävää.
Puut yllä häilyvät syväin vetten.
Ma tiedän, etten sua enää nää.
Tie luotas lähtien hämärtää.
Vain kuvat tähtien syöpyy veteen:
Niin silmäin eteen sun silmäs jää.
(Kaarlo Sarkia:Erottua)

Vei kotiin Herra jo uupuneen,
elon pitkän kulkea antoi.
Otti syliinsä vanhan ja väsyneen,
hänet rauhan rantahan kantoi.

Viel' kaipasit kotihin Karjalan,
missä valkeni aamusi koi.
Tuli kutsu luo Isän Taivahan,
siell' kauniimmin kantelot soi.

Viimeinen tervehdys

Väsynyt sydän levon sai -
valkeni ikuinen sunnuntai.

Yksi vain on pysyvää:
Muisto, työ mi jälkees jää.

Ystävyydestäsi kiittäen

Yö, ota sydän hänen rinnastaan,
se päivän helteestä on voimaton,
vie Hänen kämmenellensä,
ken hiljaisuus ja rauha on.
(Yrjö Kaijärvi)

Äiti, sinua aina kaipaamme

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
(Joh. 14:1-2)

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: miten erikoinen kokemus,
kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäätänsä on saanut kokea tämän.
(Eeva Kilpi)

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
(Jes. 43:5)

Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
(Jes. 43:1, Jes. 54: 10)